Matkahan tehtiin yhteistyössä Kangasniemen seurakunnan kanssa. Matkalle osallistui täysi bussilastillinen eli 49 matkailijaa, joista 18 oli Marttisten sukuseuran kautta matkaan osallistuvia.

Ansiokkaana matkaoppaana meillä oli sukuseuran varapuheenjohtaja Isto Pihkala, jonka yksityiskohtainen asiantuntemus Inkerinmaasta sopivasti huumorilla höystettynä sai kaikilta retkeläisiltä ansaitsemansa kiitokset. Matkan käytännön järjestelyt junaili ansiokkaasti Kangasniemen seurakunnan pastori Pirkka Sieviläinen, joka ei jäänyt neuvottomaksi, kun lounasjärjestely eivät toimineet ihan suunnitellusti, vaan järjesti joukolle Bors keittolounaan hetkessä. Matkallamme kulkuneuvona oli Inkerin seurakunnan bussi, joka oli aiemmin Suomessa palvellut Pohjolan liikennettä ja sittemmin lahjoitettu Inkeriin.

Eksotiikkaa matkustamiseen toi minun ja Marttisen Pentin penkin yläpuolella sateella vuotava kattoluukun tiiviste, jota matkan aikana paikkailtiin Lappeenrannasta ostetulla ilmastointiteipillä ja muovipusseilla. Vastaavasta eksotiikasta saivat bussissamme nauttia muutamat muutkin, mutta emme antaneet sen vaikuttaa menoon millään lailla.

Matka alkoi eksoottisesti jo ensimmäisessä ruokailupaikassamme Raivolassa, jossa paikallisessa kulttuurikeskuksessa olevaan ruokailuun pääsimme vain meneillään siltatyömaan johdosta rakennettua tilapäistä kävelysiltaa pitkin. Ja kuinka ollakaan tilanteeseen kuului luonnollisesti pakollinen vesisade.

Ruokailun jälkeen matkamme jatkui Terijoen kautta kohti Pietaria. Terijoella saimme ihailla mahtavia, mutta menetettyjä Suomenlahden rantamaisemia, josta löytyy vielä vanhaa, mutta ränsistynyttä suomalaista rakennuskantaa rinnan Venäjän uusrikkaiden rakennuttamien hotellien ja hirsilinnojen kanssa. Terijoella tutustuimme vielä kunnostuksen alla olevaan Terijoen kirkkoon.

Perille Kelton seurakuntakeskukseen saavuttiin illansuussa ja majoittumisen jälkeen meitä odotti suomalaisittain sauna. Paikallista eksotiikkaa edusti tietenkin se, että suihkusta ei tullut lämmintä vettä ja näin suihku olikin varsin virkistävä kokemus.

Toisena matkapäivänämme tutustuimme Pietariin ja erityisesti sen liikenneruuhkiin, koska paluumatkamme kaupungilta majapaikkaamme kesti hyvinkin pari tuntia.

Kotimatka alkoi aamulla ja ensimmäisenä hoidimme tietysti tuliaisten hankinnan Kelton kauppakeskuksesta.

Kotimatkalla vierailimme myös Levassovon sotilashautausmaalla, johon Stalinin puhdistusten aikana haudattiin tuhansittain "kadonneita". Tämä olikin varmasti monelle meistä yksi mieleen jääneistä vierailukohteista.

Haapakankaan kirkolla syötiin vielä maittava lounas ja sen jälkeen suunnattiin bussin keula kotia kohti.

Rajamuodollisuuksien jälkeen syötiinkin retken viimeinen yhteinen ateria Lappeenrannan ABC:llä nauttien tutusta kotoisesta suurkeittiö ruuasta, joka on kuin eräs ylikansallinen pikaruokaketju; kaikkialla maailmassa samanlaista.

Kotiin palattiin arvokasta kokemusta rikkaampina.  Ennakkovaroittelusta huolimatta ei ketään ryöstetty, kukaan ei sairastunut eikä loukannut itseään matkan aikana, matkalaisten kesken ei esiintynyt mitään häiriökäyttäytymistä ja välillä huumorikin kukki, joten EI KUN UUSIIN SEIKKAILUIHIN UUSILLE SUKUMATKOILLE !

Teksti ja kuvat: Jouko Marttinen